Top Social

Siivoamisesta

tiistai 12. helmikuuta 2013

Pari päivää sitten kämpässäni sattui pieni ydinräjähdys. Onneksi kaveri toi tsempiksi siivouskortin! Se päätyi heti jääkaapin oveen motivoimaan, ja johan näyttää asuntokin taas ihmisasumukselta. Kiitokset kuomaseni!

Meillä kotona on aina pidetty paikat siistinä - siis ne yleisessä käytössä olleet huoneet, jälkikasvun sopet  ovat kokeneet milloin minkäkin Fukushiman ja Katrinan. Itse olen perinteisesti ollut melko laiska siivoamaan, ja etenkin kiireisten viikkojen varrella ja muulloinkin työpöytä hukkuu nopeasti papereihin ja nojatuoli katoaa vaatevuoren alle. Kuitenkin jotain elämänohjetta on ilmeisesti tarttunut mukaan, koska sekasotku ahdistaa nykyään heti. Usein päädynkin aloittamaan kouluhommat siivoamalla, ja vain osittain niitä vältelläkseni. Keskittyminen paranee usein kertaheitolla, kun saa suurimmat rojukasat siistittyä, ja toisaalta yllätysvieraatkin on mukavampi ottaa vastaan, kun vartin varoitusajalla kodista saa jotenkuten edustuskelpoisen.  

Muutama vuosi tai vuosikymmen saattaa kuitenkin vielä vierähtää, kunnes oma kotini pääsee samalle kurinalaisen järjestyksen tasolle kuin porukoilla: siivoaminen on siellä tehty niin vaivattomaksi, että siivouspäivänä ehtii mukavasti pyyhkiä ovet ja katonkin. Kyllä, katon.
2 kommenttia on "Siivoamisesta"
  1. Tai voihan se olla, ettei niin kuitenkaan koskaan käy, koska tiedossahan on, ettei tämä äärimmäisin siivousinto ole meidän geeneissä. Vai koska oot nähnyt isämme pesemässä kattoa vapaaehtoisesti? Aivan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai pahus, tätä mä en ollutkaan ottanut huomioon. Mutta toisaalta kai sekin riittäisi, että pääsisi isän kanssa samalle tasolle verrattuna perinteiseen imurointitahtiin eli kerran kolmessa viikossa.

      Poista