Top Social

Spree-joesta itään

lauantai 22. helmikuuta 2014
Viikko Berliinissä hurahti ohi, ja kurja arki esseen parissa kutsuu taas. Kaikenlaista sentään riittää lohtumuistoiksi, vaikka alustavia suunnitelmia ei reissulle ollut ja aamutkin tuppasivat venymään iltapäiviin asti. Viikkoon mahtui muun muassa S- ja U-Bahnissa istumista, lukuisia kahviloita, elämäni paras hampurilainen, musiikki-iloittelua ja uusia Suomi-tuttuja.

Soralla käveleminen on sitten lännessä ihan omalla vastuulla
Suurin osa ajasta pysyteltiin visusti perinteisellä Kreuzberg-Friedrichshain-Prenzlauer Berg -akselilla, mutta viimeisen päivän kunniaksi laajennettiin torstaina horisontteja länteenkin päin. Pikavilkaisulla siellä näkyi isoja raharakennuksia, Ku'Dammin hervoton ostoskatu, rikkaita ihmisiä ja nolla graffitia. Tuli elävästi mieleen Frankfurt am Main, eikä niinkään positiivisella tavalla. Niin ollen rajoitettiin turistikierros kaikkien Stockmannin äidin KaDeWen herkkuosastoon (oi kuinka kauniita ruoka-ainepakkauksia!) ja paettiin lievästi ahdistuneina mitä pikimmiten takaisin itään.

Jatkoimme kaupunginosakierrosta kaakkoon Neuköllniin, ja suurempaa shokkihoitoa en olisikaan lännen rahakkuuteen keksinyt. Vaikka Neuköllnistä kuulemma ollaankin povaamassa uutta trendikkään rosoista in-seutua, taitaa se edelleen olla kaupungin levottomimpia kulmia, eikä mua saisi sinne syrjäkujille yöllä yksin kävelemään vaikka maksettaisi. Muutamia kivoja kahviloita sinne töhryisten julkisivujen sekaan on sentään jo noussut, mutta kuvamateriaali jäi kuitenkin aika niukaksi,  olipa kyseessä sitten kameransuojeluvaisto tahi kuvaajan akuutti kahvinpuuteväsy.

Kurfürstendammilla ja Prenzlauer Bergissä

Joka tapauksessa olin onnellinen päästessäni jälleen edellämainittujen hipsterikaupunginosien kolminaisuuden huomaan. Rosoa löytyy niistäkin (tosin Kreuzbergissä kauhisteltiin emännän vakkarimestan salonkikelpoistumista ja itkettiin paikan vessojen menetetyn rähjäisyyden perään), mutta turvattomalta seutu ei tunnu edes keskellä yötä ja ihmiset ovat vaikka kuinka rentoja. Puolentoista viikon kokemuksella olen löytänyt henkisen kotini. Alimmaisien kuvien havainnollistavista pärstävärkeistäkin voi päätellä, kummasta ilmansuunnasta.
2 kommenttia on "Spree-joesta itään"
  1. Älä unohda Lichtenbergiä! Täälläkin on ihmisen hyvä olla. Ainakin tässä länsirajan tuntumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pahus mikä moka! Tästä tulikin aasinsillalla mieleen, etten vieläkään ottanut kuvaa siitä korttelinkokoisesta Stasi-kammotuksesta. Pitihän se arvata.

      Poista