Top Social

Oodi keväiselle Mainzille

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Asetin itselleni jo jonkin aikaa sitten tavoitteen tälle keväälle ja kesälle. Kaiken Saksan- ja ulkomaanmatkailun ohessa aion haahuilla aktiivisesti myös eri puolillä Mainzia, jottei vaihdon lopussa tarvitse häpeäkseni tajuta, että kymmenen kuukauden aikana olen kampuksen lisäksi tutustunut tasan kahteen pääkatuun ja tuomiokirkkoaukioon. Ajankohta periaatepäätökselleni on onneksi mitä otollisin, sillä talvella (ts. puolen vuoden mittaisella syksyllä) ei säät, pimeys saati koulu kannustanut mihinkään tutkimusretkeilyyn siinä missä kevättä parempaa haahuiluvuodenaikaa ei taida ollakaan, tästä lomasta puhumattakaan.

Tänään nappasin bussin keskustaan ja lähdin kävelemään triljoonaan kertaan nähdyltä keskusaukiolta sivukadun verran syrjemmäs. Oli vähän Narnian vaatekaappi -fiilis, ihan kuin uudessa kaupungissa olisi ollut. Löysin muun muassa kuohuviinimuseon, useita pieniä puistoalueita, roomalaisen teatterin rauniot, somia kaupunkikivitaloja, järjettömän määrän portaita, soman sisustuskaupan sekä linnoituksen, jonka olemassaolosta en ollut tiennyt mitään. Tämä kaikki ihan kivenheiton päässä ydinkeskustasta.


Kaiken kukkuraksi tänään oli silkkaa auringonpaistetta ja 15 astetta koko päivä. Ajatukset oli heti etelänloman jälkeen piknikissä, terassilla istumisessa ja jäätelössä, enkä selkeästi ollut ainoa. Ihana kevät, ihana loma, ihana Mainz. Jos talven viima, pimeys ja ainainen kampuksella jököttäminen himmensi enimmän hohdon tästä kaupungista, toi tämä päivä sen korkojen kera takaisin.

Illemmalla päädyin lopuksi vielä Rheinin rantaan. Suomen järviin tottuneena veden liplatuksen kuuntelussa on jotain erityisen rauhoittavaa, liikenteen melusta viis. En malta odottaa ensimmäisten hellepäivien piknikloikoilua nurmikkokaistaleella proomujen lipuessa ohi.

Post Comment
Lähetä kommentti