Top Social

Elokuvista, avokadoista ja Gilmoren tytöistä

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Olen aina ollut melko laiska elokuvien ja tv-sarjojen suhteen. Parhaat ja syvällisimmät leffat haluan yleensä lopettaa 20 minuutin jälkeen, koska yngh en pääse tähän sisään, onko pakko, pitääkö oikeasti käyttää aivoja. Ne pätkät, jotka kyseistä reaktiota eivät aiheuta, ovat niitä hyvin myyviä actionfilmejä tai romanttisia hömppäkomedioita, joiden juonen tietää etukäteen ja joiden henkilöhahmojen syvyys on yleensä pahvikuvien luokkaa ja kypsyys noin viisivuotiaan tasolla. Sarjat ovat sitäkin vaikeampia, koska se ensimmäisen 20 minuutin keskittymisvamma täytyy kokea joka jakson kohdalla. Auta armias, jos tuotantokausia on enemmän kuin kaksi, eihän niitä saa koskaan katsottua. En kerrassaan jaksa kiinnostua fiktiivisten hahmojen elämästä niin pitkäksi aikaa.

Viime aikoina olen sentään huomannut muutamia poikkeuksia. Elokuvien kohdalla auttaa, että vaivautuu tietokoneen ääreltä leffateatteriin. Koneelta voi nyt katsoa ihan mitä vaan, jolloin laiska katsoja (=allekirjoittanut) tyytyy lähinnä niihin hömppäsetteihin, kun taas elokuvissa ei viitsi maksaa ihan mistä tahansa tusinatuotteesta. Lisäksi täällä on pari pienempää teatteria, jotka näyttävät muitakin pätkiä kuin kassamagneetteja. Tampereelle palatessa suunnitelmissa on myös korkata Niagara, josta olen kuullut samanlaista ylistystä.


Entäs tv-sarjat, tuo toinen murheenkryyni? Kaksi sanaa: Gilmore Girls. Olen aiemmin nähnyt siitä vain jakson sieltä, toisen täältä, mutta maanantaina erehdyin myöhäisheränneenä aloittamaan ykköskauden katselun alusta. Hei hei koulujutut ja sosiaalinen elämä! On toki paljon mahdollista, että kyllästyn jatkuvaan rynnäkködialogiin kauan ennen viimeistä seitsemättä kautta, mutta tähän mennessä olen lähinnä hihkunut riemusta. Miksen minäkin ole moinen konekivääritulituksella vitsejä laukova verbaalinero?

Ihan parasta ekoissa tuotantokausissa on dialogin ja vuosituhannen vaihteen nostalgian (herranjumala mitä vaatteita) lisäksi elämäntapakuvaukset. Siinä missä nykyhetken sarjoissa kaikki syövät vain lähitilalla tuotettua luomuruokaa, juovat punaviiniä, kahvi tarjoillaan pressopannusta, ja lenkillä käyminen kuuluu päiväjärjestykseen siinä missä hampaidenpesu, on jotenkin todella virkistävää, että tytöt juovat kahvia litroittain, ruoka on usein tilauspitsaa ja lähikahvilan hampurilaista eikä liikunnasta tarvitse puhua. Ei siinä, olen pressopannujen, lähiruoan ja punaviinin suuri ystävä, ja epäilen syvästi, ettei moisella dieetillä säilytettäisi oikeassa elämässä edes Gilmoren naisten linjoja, mutta terveellisestä elämäntavasta tuntuu tulleen mediassa sellainen kaanon, että vaihtelu on enemmän kuin virkistävää.

Täytyy tosin myöntää, että olin pudota tuolilta, kun Lorelei erotteli salaatista avokadot. Siis avokadot?!


My concentration span isn't made for films or tv series. Fortunately I've lately discovered a few tricks. First, you usually end up watching smarter films and actually enjoying them if you bother to go to a nice cinema (i.e. try avoiding the big generic ones). Secondly, Gilmore Girls. I started watching the first season a few days ago and can't stop. What I really like at least about the first season is not only the verbal acrobatics of the dialog but also the fact that they don't eat healthy, don't excercise and drink tons of coffee instead. So refreshing compared to the norm of overly healthy food and excessive excercising that seems to have taken over the media as well.
Tv-sarjan kuvat löytyivät fanisivuilta.
2 kommenttia on "Elokuvista, avokadoista ja Gilmoren tytöistä"