Top Social

Miksi ovet eivät aukene meille

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Seppo Rädystä viis, Saksa on ihana maa. Ihmiset ovat melko samanlaisia kuin Suomessakin mutta juuri sopivan verran avoimempia, kakkukahvittelu on kova sana ja pelätty saksalainen täsmällisyys on pohjoismaalaiselle ihan tuttu juttu. Vaihtarina olen päässyt kuin koira veräjästä myös aika monesta byrokratiakiemurasta, joten mikäs tässä elellessä.

Tänään kuitenkin harvinaislaatuisesti kiehui. Lukukauden vedellessä viimeisiään olen metsästellyt Scheinejä, eli todistuksia suoritetuista kursseista pitkin yliopistoa. Usein ne saa opettajilta suoraan kurssin päätteeksi, mutta sitten kun ei, pitää ne käydä itse noukkimassa vastaanottoaikojen mukaan. Ihan parasta onkia netistä viiden linkin kautta puolen tusinan opettajan, parin sihteerin ja opintokoordinaattorin vastaanottoajat, juosta pitkin yliopiston käytäviä metsästämässä mielivaltaisesti numeroituja työhuoneita, lukea oveen kiinnitetyistä lapuista, että tänä lukukautena aika onkin jokin aivan muu kuin netissä ilmoitettu ja lopulta itse vastaanottoajan ja -paikan täsmätessä jonottaa parhaimmillaan tunti, koska muutamalla muullakin on proffalle asiaa. Tietysti useimmiten vastaanottoajat osuvat myös omien tuntien päälle, ja sähköpostipommituskin katoaa usein sähköpostilaatikoiden mustiin aukkoihin.

Sen mä sanon vaan, että tätäkin järjestelyä kehitettäessä olisi joku voinut jotain ajatellakin.

***
Life in Germany is generally a piece of cake. This, however, does not apply to the office hours at university. On the contrary, getting in touch with the teachers and coordinators takes hours of surfing online, getting lost while looking for the arbitrarily numbered offices, a few weeks because the office hour found on the uni website isn't obviously the right one, and finally queueing about an hour to actually get in. 
Post Comment
Lähetä kommentti