Top Social

Image Slider

Miten menee noin niinku omasta mielestä?

keskiviikko 28. lokakuuta 2015
http://lannistajakuha.com/36
Miellän itseni teoriassa ihan hyväksi opiskelijaksi. Tajuan oman alan jutut aika nopeasti, olen kiinnostunut ja rakastan uusien asioiden oppimista. 

Mutta sitten se käytäntö… Suoritan Tampereelle pari ihan rentoa kurssia, joista toisesta on torstaina verkkotentti. Tämä on ollut jo viikkokaupalla tiedossa, ja ahkerana opiskelijana olen jopa skippaillut treenejä, kun en muuten ehtisi lukemaan – melkoinen uhraus, sillä brassijujutsun väliin jättäminen ottaa aina päähän kuin pientä oravaa. Ja miten sitten käytän tämän marttyyriajan? No aika paljon tulee selattua Facebookia, googletettua maisteriohjelmia, skypetettyä tai päivitettyä blogia kuten nyt, noin muutaman mainitakseni.

Mitä olen tästä kaikesta oppinut?
  1. Opettele blokkaamaan Facebook
  2. Älä turhaan edes yritä lukea kotona, pakkaa suosiolla kamat ja lähde evakkoon
  3. Jos vaivaudut varaamaan tietyn ajan opiskelulle muttet opiskele, pitää se sama aikamäärä varata taas myöhemmin samalle tylsyydelle
  4. Selkäranka ja ryhtiliike hankintalistan kärkeen
  5. Lannistajakuha kiteyttää elämän realiteetit

Luups - rakasta kaupunkiasi

maanantai 26. lokakuuta 2015

Voi sitä riemun määrää, kun älysin jokaisen urbaanin kahviloissaistujan rakastaman bestsellerin löytyvän myös Saksan rajojen ulkopuolelta! Kyseessähän on tietysti Luups, kaupunkikohtainen alennuskuponkikirjanen, johon on kerätty kaksi yhden hengellä -tyylisiä tarjouksia hipstereiden lempimestoista. Kyllä, siitä on myös wieniläinen versio, jesss!

Sain Mainzin Luupsin joululahjaksi vaihtovuonna ja ulkoilutin sitä kiitettävään tahtiin. En tiedä, kuinka paljon halvemmaksi elämä Luupsin kanssa oikeasti tulee, sillä suattaapa olla, että ulkona tulisi syötyä ja juotua hitusen harvemmin ilman opusta… Jos ei nyt kuitenkaan oteta moisia sivuseikkoja laskuissa huomioon, päästään rahansäästössä jo mieltälämmittäviin lukemiin. Vajaan parinkympin kirjanen maksaa itsensä hetkessä takaisin.

Kiistaton hyöty Luupsissa on myös, että sen avulla löytää vaivattomasti spektaakkelimaisen ihania rafloja ja kulttuurimestoja. Monet Mainzin loistavimmat helmet keksin nimenomaan kuponkien perässä juostessani. Wienin kokoisessa kaupungissa näitä kivoja paikkoja mahtuu tietysti kolmetoista tusinaan muutenkin, mutta hyvät vinkit ovat silti aina tervetulleita. Pari oivallisen oloista kohdetta onkin jo mielessä seuraavien vierailijoiden varalle. ;)

Leipä

sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Yleisesti olen varsin onnellinen, ettei suomessa ole artikkeleita. Ei tarvitse miettiä turhia määräisyyksiä tai epämääräisyyksiä, derdiedas-arpapelista puhumattakaan. On kuitenkin tapauksia, jolloin ne tulisivat tarpeeseen. Kuten eilinen ruis-hunaja-laventelileipä. Tuntuu nimittäin väärältä puhua pelkästä leivästä, das leipä kuvaa tätä yksilöä paljon paremmin. Se oli luomua. Se oli Josephin leipoma. Sen lapsuudenkoti oli skandinaaviseen tyyliin sopiva kahvila-leipomo Landstraßella. Sillä oli myös der hinta, mutta ei puhuta siitä. 

Köyhän opiskelijan budjetilla ei das leipiä joka päivä osteta, mutta joskus se kyllä kannattaa. Arkisista asioista saa nimittäin sellaista luksusta, että huomattavasti kalliimmaksi tulevat ihan ok –ravintolareissut kalpenevat sen rinnalla. Tekee myös hyvää huomata, että usein kaikista yksinkertaisimmat asiat ovat niitä kaikista parhaita. Tylsällä kommuuniveitsellä nyrhitty leipäsiivu voin kera onkin aika osuva metafora elämänohjeeksi.

Sokka irti

perjantai 23. lokakuuta 2015
Nyt on kuulkaas sellaista helmeä että oksat pois: sisko saapui pitkäksi viikonlopuksi kylään! Vaikka meitä ei turhasta suunnitelmallisuudesta voikaan syyttää, on ahkeraa taustatutkimusta tehty sentään ruokahuollon puolesta. Käsi ylös, kuka yllättyi?

Lisäksi jos merkit pitävät paikkansa, allekirjoittanut kuuntelee myös koko viikonlopun sen kokoluokan Vain elämää –aivopesua, etten vastaa musiikkimaustani sen jälkeen. :]

Helmiä ja timantteja

lauantai 17. lokakuuta 2015
Olen tällä hetkellä perjantaiendorfiinipilvessä ja pakahdun elämän pienistä asioista. Miksi tuijottaa aina vain suuria kuvioita, kun kirkkaimpia helmiä, kultakimpaleita ja jalokiviä riittää? Tämän viikon hittilistalla on ehdottomasti:

Viikonloppu. Toimistorottaviikkojen jälkeiset perjantaifiilikset ovat eksponentiaaliset opiskeluvuosiin verrattuna. Adios panchos, seuraavaan kahteen vuorokauteen en ajattele yhtä ainutta työasiaa edes vahingossa! Aikatauluilla heitän myös vesilintua, kiitos vain.

Brassijujutsu. Elämäni rakkaus. Aloittaessani täällä sain kyselyjä natsattomasta vyöstäni, meillä Mansessa kun ei moisista välivaiheista juuri välitetä. Tänään pojat myönsivät mulle sitten elämäni ensimmäinen natsan. En ole ihan varma, mitä sillä tekee, mutta vähän niin kuin olisin saavuttanut jotain tässä lajissa! :o 

Parmesaani. Kuivatut taatelit. Kauramaito. Kurpitsa. Pilkkahintaan myytävä omenasose. Maapähkinävoi sentään meni ostokieltolistalle siinä vaiheessa, kun löysin itseni lusikoimasta sitä suoraan purkista.

Jamie Oliverin ja kumppaneiden ruokavideot Youtubessa. Olen koukussa. 

Spotifyn viikkosuositukset. Ostin vihdoin toimivat kuulokkeet, hurraa! Sen kunniaksi kuuntelin viime viikon viikkolistan puhki, se oli täynnä pelkkiä kultakimpaleita.

Syysvaatteet. Mulla oli tänne tullessani vakaana aikomuksena pärjätä suunnilleen niillä tavaroilla, jotka mukanani raahasin. Kyllähän nyt ihminen pärjää puoli vuotta 22 kilolla matkatavaroita! No tuota, niinhän se saattaa olla, mutta vaatekaappi näytti kovin orvolta…

Skype. Ja erityisesti kaverit, joiden kanssa avautua elämästä ex tempore, vaikka nukkumaanmenoaika on molemmissa maissa mennyt jo aikoja sitten.

Oman mainintansa ansaitsee myös se itävaltalainen, joka vakuuttui yhden kiitettävässä vahinkopäihtymystilassa muotoilemani lauseen perusteella, että tulen Saksasta. :')

Vaalihuumaa

maanantai 12. lokakuuta 2015
Eilen ilmassa oli jännitystä, draamaa ja ties mitä trillereitä, kun Wienissä äänestettiin sekä osavaltio– että kaupunginosavaaleissa. Pakolaistilanne on täälläkin kiristänyt poliittista vastakkainasettelua siihen malliin, ettei edes tällainen paikallispoliittinen räkänokka voinut olla huomaamatta syksyn kuuminta perunaa.

Allekirjoittaneen kiinnostuskiikarit kaivettiin lopullisesti vintiltä pölyttymästä viimeistään siinä vaiheessa, kun postilaatikosta löytyi vaalilappunen. Kyseessä ei ollut, toisin kuin aluksi luulin, taas yksi paikallisen logiikan ja järjestelmällisyyden taidonnäyte tyyliin kuinka lähetämme kaikille äänioikeuttomille personifioituja tietoiskuja asioista, jotka eivät heitä millään tasolla koske. Hetki piti googlata ennen kuin homma selvisi: olin kuin olinkin oikeutettu pistämään rastia ruutuun ja ruutua uurnaan kaupunginosavaaleissa! (Pyhistä pyhimpään eli Wienin osavaltiohallintoon ei meillä ei-kansalaisilla sentään ole mitään sanomista, huh mikä ajatuskin.)

Draaman kohokohta ja suurin kiistakapula oli, valitseeko Wien punaisen viivan ja sosiaalidemokraatti-SPÖ:n (kuten joka ikisissä vaaleissa vuodesta 1945 lähtien, miettikääpä sitä), vai kiriikö Itävallan persut FPÖ voittoon. Tilanteesta tuli niin elävästi huhtikuun eduskuntavaalitrilleri mieleen, että päätin minäkin käydä antamassa painavan sanani märkäkorvana, kun sitä kerta kysyttiin. 


Itse äänestäminen ei ollut varsinaisesti illan kliimaksi. Äänestyspaikka oli huiman 50 metrin päässä kotiovelta, ja taisin saada hoomoilasmaisen neuvottomuuteni anteeksi iskiessäni suomalaisen passin tiskiin. (Sen ulkonäöstä tuli kehujakin, vaikken edes näyttänyt juoksevaa hirveä!) Vaalikatsomokin jäi väliin, kun kannustettiin Irlantia voittoon rugbyn maailmanmestaruuskisojen pudotuspeleissä.

Mutta jos teitä tulokset nyt kiinnostavat, niin SPÖ:hän ne vaalit vei, niin osavaltiotasolla kuin suurimmassa osassa kaupunginosiakin. Kisoista ei tullut edes niin tiukkaa kuin mielipidemittaukset olivat huudelleet, vaikka FPÖ äänisaalistaan kasvattikin. Nyt kysymys on vain, jatkaako SPÖ hallitusyhteystyötä kolmanneksi tulleiden Vihreiden kanssa vai huoliiko se sittenkin kaverikseen tappiolle jääneen konservatiivi-ÖVP:n. Todennäköisimmin punaviherlinja jatkuu. Ja vastauksena vielä siihen ääneenlausumattomaan kysymykseen: ei, näitä Ö-puolueita ei voi Erkkikään muistaa.

Viiniä Wienissä

torstai 1. lokakuuta 2015

Vaikka sitä ei Alkon hyllyistä ihan heti arvaisi, on Itävalta vannoutunut viinimaa ja itävaltalaiset niin ahkeria viininjuojia kuin suinkaan kaikelta olueltaan ehtivät. Meno ei kalpene edes Saksan viinipääkaupunki Mainzin rinnalla. Minähän en yllättäen moisesta valita – Tampereen piireissä koko harjoitteluni näkyy kulkevan koodinimellä viiniä Wienissä.

Oli siis itsestäänselvyys, missä olin, kun Wienissä järjestettiin viikonloppuna Weinwanderung eli viinivaellus. Konsepti itsessään on niin nerokas, että voisin tirauttaa sen kunniaksi muutaman onnenkyyneleen. Tarjolla on kolme eripituista reittiä kaupungin laitamien viinialueilla. Kävelijöiden nesteytyksestä huolehtii tietenkin reitin varrelle kunnioitettavan tiheästi pystytetyt viinikojut.

Meidän porukka oli valinnut pisimmän ja parhaimman 10 kilometrin reitin kaupungin luoteisreunalla, ja suoriuduimme lopulta kuudessa tunnissa. Tiuhaan tahtiin pidettyjen tankkaustaukojen vuoksi jouduin minäkin nöyrtymään aika nopeasti ja tyytymään silloin tällöin Spritzeriin eli kivennäisvedellä jatkettuun viiniin (ei varmaan tarvitse erikseen mainita, mitä mieltä moisesta keksinnöstä normiolosuhteissa olen…). Myös vuodenaikaan kuin nyrkki silmään kuuluva Sturm (ts. Mainzista tuttu Federweißer!) eli viinirypälemehun ja viinin välimuoto toimi hyvänä janonsammuttajana kunnollisen viinin lipittämisen ohella.

Kaiken tissuttelun lisäksi myös maisemat (ja ylämäet) meinasivat viedä jalat alta. Muina miehinä ja naisina tallusteltiin viinitiloissa niin jorpakossa kuin Wienissä ylipäätään pääsee ja katseltiin alhaalla levittäytyvää suurkaupunkia. Kyllä sellaisissa maisemissa kelpaisi, ja pohdinkin jo, josko sittenkin löytäisin täältä itselleni paikallisen viininviljelijä-Maximilianin.