Top Social

Olennaisen äärellä

keskiviikko 23. joulukuuta 2015
Hei Suomi! Viiden kuukauden poissaolon jälkeen äidinkieli lentokentän opasteissa pääsi yllättämään, mutta onneksi sää on kotoisan epäjouluinen ja majapaikkakin on vaihtunut joka yöksi, joten liikaa ei ole ollut aikaa miettiä, mikä maa mikä valuutta. Mutta voi jösses kuinka pimeää täällä on!

Yksi yö tuli vietettyä Helsingin ehkä kauneimmassa opiskelijaluukussa. Samassa puljussa oli tarjolla myös brunssia, johon kätevä emäntä pyöräytti 45 minuutissa kuorrutetut mustikkamuffinssit, croissantit ja samalla uuninlämmityksellä piirakan illaksi – aikaan sisältyi myös suihku ja edustuskuntoon laittautuminen. Missä itse olen ollut, kun näitä skillsejä on jaettu, kysynpähän vaan.

Sittemmin olen ehtinyt jo muutamallekin eri paikkakunnalle. Viimeisimpänä pysäkkinä toimii Suomen Turku, ja täällähän kelpaa kerätä voimia huomiselle loikoilemalla sohvalla ja syömällä suklaata. Voimia jouluaatoksi tarvitaankin, sillä sekalaiseen seurakuntaamme mahtuu silloin kolme koiraa ja yksi puolitoistavuotias supersankari. Otamme veikkauksia vastaan, ketä koiraa ja kersaa kielletään kenenkin nimellä. 

Joulumieli itsessään on jäänyt näillä syyssäillä vähemmälle, eikä punaisia kodintekstiilejä saati lahjakimaraakaan ole liiemmin näkynyt. Vaan sivuseikkojahan ne oikeastaan ovatkin. Meillä on ensimmäistä kertaa sitten viime joulun koko perhe koossa neljän sukupolven voimin, ja joulupöytä notkuu perinteiseen tapaan. Siinäpä koko juhlan ydin nähdäkseni kiteytyykin.

Rauhallista joulua myös teille sinne ruudun toiselle puolelle!
2 kommenttia on "Olennaisen äärellä"
  1. Tattista! Kun Tapsanpäivä selkeästi vielä kuuluu jouluun, ehdin vielä toivottaa samaa takaisin! :)

    VastaaPoista