Top Social

Image Slider

Parhaan loman resepti

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Oon heinäkuun mittaan päässyt kiitettävään zen-tilaan. Blogia pidemmän aikaa seuranneet ovat varmaan huomanneet, ettei moinen olotila ole meikäläiselle se kaikista yleisin. Eräänä päivänä täällä havaitsin kuitenkin, että meikähän on lomalla! Riittää ilmestyä töihin puoli ysiksi viisi kertaa viikossa, ja kahdeksan tunnin jälkeen aivot voikin heittää taas narikkaan. Ei stressiä, paineita tai to do -listoja vaan aurinkoa, uusia maisemia ja rentoilua.

Zen-fiilistä ei ainakaan haitannut, että viime viikolla kylään saapui kaksi rakasta painiakkaa. Se oli itsellekin neljän päivän irtiotto arjesta (Ei sillä että se arki nyt niin raskasta täällä Keski-Euroopan kesässä olisi muutenkaan). Vieraiden kanssa tulee kummasti koluttua uusia nurkkia ja tehtyä asioita, jotka muuten jäisivät rutiinien jalkoihin. 


Suurempia ohjelmanumeroita meillä ei ollut, mutta mutu-tuntuma osoittautui jälleen kerran parhaaksi ratkaisuksi. Yksi päivä kuljetti meitä brunssiähkyn jälkeen Bernin kotivuorelle ja sieltä lehmälaidunten kautta sattumalta tuntemattomiin hipsterijuhliin. Toisena käytiin junamatkan päässä Interlakenissa, noustiin 1400 metriin ja ihailtiin mielettömiä alppimaisemia. Yksi hullu pulahti iltapiknikillä Aare-joen vietäväksi, ja me kaksi seurattiin perässä - aika saavutus varsinkin tällaiselle puoliuimataidottomalle vesifobiselle. 

Ruoka oli perinteisesti suuressa osassa. Haettiin markkinoilta hekumallisen hyviä juustoja, tuhottiin useampia hedelmävuoria ja kokattiin jumalaisia pastasettejä (tai siis yksi kokkasi ja me muut väittelimme tiskivuoroista). Hereilläoloajasta varmaan puolet kuluikin notkuvien aamupalapöytien ja kynttiläillasten äärellä. 


Puitteet olivat siis kunnossa, mutta parhaan pitkästä viikonlopusta teki seura ja oma pääkoppa. Oltiin vain todella kiitollisia kaikesta, mitä eteen tuli ja sanottiin se myös varsin usein ääneen. Joissain asioissa onnea ei todellakaan kannata pitää vakan alla, vaan tuplata se jakamalla ilo suureen ääneen. Tämä taktiikka toimi ainakin näiden naisten kanssa täydellisesti. 

Lakossa

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Väliaikatiedotus! Meillähän ei ole ollut kotona nettiä viimeiseen kahteen ja puoleen viikkoon. Prepaid-liittymäni surkuhupaisan nettipätkän jatkuva uusiminen vie minut perikatoon eikä säästele hermoja matkalla.

Vastaiskuna voisin toki suunnata jonnekin kivaan, ilmaisella wifillä ja päivän paahdolla varustettuun kahvilaan bloggaamaan kuin itseään kunnioittava diginatiivi kosmopoliitti konsanaan. Tämän suunnitelman tuhoksi koitui kuitenkin netin kanssa liittoutunut läppärini, joka ei tätä nykyä tunnista näppäimistönsä ylärivin kirjaimia Q:sta O:hon. Että sellainen qwerty.

Yhdestä olisin vielä selvinnyt, mutta noiden kahden paholaisliittoutuma on nitistänyt aika tehokkaasti blogin päivittämisen kaikista hyvistä aikeistani huolimatta. Päivittelen tänne kyllä silloin tällöin kuulumisia vaikka savumerkeillä, mutta palataan asiaan aktiivisemmin sitten, kun tietotekniikka lopettaa sissisotansa.

Kiitokset siskolle kuvasta. Siinä en vielä murjota vaan selaan kameraa, kun taas nyt murjotan ja odotan sitä hetkeä, kun kamerakin lakkaa toimimasta.

Kuppilaryömintä - Wartsaal

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Bern ei varsinaisesti lukeudu maailman hipsteripääkaupunkeihin. Maaseudun ympäröimä pikkukaupunki on söpö ja symppis, mutta hip-mestat löytääkseen täällä pitää nähdä jo vähän vaivaa.

Mutta kyllä niitäkin paikkoja on! Tämä todistettiin viimeistään, kun suunnattiin juhannusviikonlopun vieraiden kanssa Wartsaal-kirjakahvilan brunssille. Lähiökahvila oli just eikä melkein allekirjoittaneen makuun: siisti mutta kotoisan kulunut sisustus, hyvää cappuccinoa, letkeää lauantaimusiikkia sekä kohtuulliset brunssiöverit erinomaisella hinta-laatusuhteella. Tarjoilijat olivat kovin sympaattisia (sitä opin arvostamaan viimeistään Wienissä) ja taisivat tykästyä seurueemme parivuotiaaseen herrasmieheen. Kaiken kaikkiaan kahvila on niitä hyvän mielen paikkoja, jonne minä olisin jäänyt mielelläni asumaan. 


Kuten trendinä on kai muuallakin, alkaa Berniin näemmä pikkuhiljaa kertyä elämää lähiöihinkin. Näin tiiviissäkään kaupungissa nuori asiakaskunta ei enää halua aina lähteä keskustaan kahville tai yksille, ja lähiöräkälöiden ohella naapurustoihin perustetaan oikeasti kivojakin paikkoja. Meikäläinen hyväksyy tällaisen kehityksen suurella rakkaudella. 

Parasta on, kun symppispaikat keräävät muitakin yrittäjiä. Niin myös Lorrainestrasselta löytyi heti Wartsaalin vierestä ihastuttava second hand shop sekä cool ituhippiruokakauppa (Club Mate vihdoin bongattu Sveitsistäkin, eläköön!). Ei liene siis yllätys, että suunnitelmissa on jo eksyä noille seuduille toistamiseenkin.