Top Social

Image Slider

Kesän kirjasaldoa

sunnuntai 27. elokuuta 2017
Suomessa opiskelijan kesäloma on varsin kyseenalainen käsite. Kesää ei tunnista säistä ja "loma" tarkoittaa töitä yliopiston sijaan. On kuitenkin yksi pettämätön kriteeri, jolla tuon mystisen ajanjakson voi tunnistaa: opintoihin liittymätön kirjavuori. Ainakin allekirjoittaneella lukuinto alkaa usein heti vikan tentin jälkeen ja kirjahamstraus jatkuu alkusyksyyn. Kuinka mahtavaa onkaan vaan lukea, ilman että kukaan tulee jälkikäteen tenttaamaan, mitä kirjasta jäi päähän. 

Siltä varalta, ettei kaikkien lukuinto lopukaan kuin seinään heti syyskuun alettua, tässä pari lukusuositusta kesältä. Lista on varsin tietokirjapainotteinen, sillä tykkään vaikuttaa fiksummalta kuin olenkaan, mutta mukaan mahtuu kyllä yksi ehdoton romaanisuosituskin!


Tim Marshall – Prisoners of Geography
Hyvä geopoliittinen yleiskatsaus kaikille maailmanpolitiikasta kiinnostuneille. Miksi Yhdysvallat on noussut kiistattomaksi maailmanvallaksi, miksi Kiina pitää Tiibetistä kynsin hampain kiinni kaikista ihmisoikeusrikkomuksista huolimatta ja miksei Pohjois-Korealle ole jo tehty jotain? Marshall selittää kymmenen kartan avulla merkittävimpien valtasuhteiden ja konfliktien taustoja ja tulevaisuutta. Lukukokemus oli oikein sivistävä ja yleistajuinen, joskin olen lukenut myös mukaansatempaavammin kirjoitettuja tietokirjoja. 
Syvällisempi arvostelu kirjasta löytyy täältä.

Michael Pollan – Omnivore's Dilemma
Luin joitakin vuosia sitten Pollanin Oikean ruoan puolesta ja vouhkasin kirjasta puoli vuotta. 2006 julkaistu Omnivore's Dilemma ei yllä aivan samalle tasolle mutta aiheuttaa erinomaisesti epämukavuutta ja tunnontuskia ruokavalinnoista. Kirjassa Pollan ruotii (amerikkalaista) tehotuotantoa, tehotuotettua luomuruokaa, superluomua ja itse metsästettyä ja kerättyä ruokaa sekä ekologisesta että syöjän subjektiivisesta näkökulmasta. Amerikkalaisen ruoantuotannon pahimmat kauhukuvat eivät onneksi ole rantautuneet Eurooppaan, mutta kirja onnistui siitä huolimatta nostamaan paljon pohdittavaa niin omista ruokavalinnoista kuin maailmanlaajuisesta ruokajärjestelmästäkin. Mukaansatempaavasti alkaneen kirjan draivi laski loppua kohti, mutta lopputuloksena on ehdottomasti lukusuosituksen arvoinen opas!

Marie Kondo – KonMari
Siskon kirjahyllystä löytynyt järjestelijän raamattu oli mukavan nopeaa luettavaa, ja selasin sen loppuun vierailuviikonlopun aikana. Väliin sattui aikamoista hömppääkin (toinen hömppä eli Me Naisten kolumni muistuttaa hyvin liiallisen konmarittamisen vaaroista), enkä ihan allekirjoittanut rivien välistä kuultavaa stereotypistä sukupuolikuvaa, mutta oli siellä ihan hyviäkin vinkkejä. En ole suunnitellut vielä varsinaista KonMari-operaatiota Suomeen palattuani, mutta kirjan luettua kyllä vähän houkuttaa karsia tavaramäärää…

Miika Nousiainen – Juurihoito
Listan pakollinen kaunokirjallisuuden edustaja! Sisko iski myös Juurihoidon käteeni vierailuni päätteeksi, mikä olikin hyvä, sillä yli 9 tunnin bussimatkalla Mannheimista Hampuriin oli ruhtinaallisesti aikaa lukaista kirja kertaheitolla. Isänsä hylkäämä Pekka törmää aikuisena juurihoidossa velipuoleensa hammaslääkäri-Eskoon, jonka olemassaolosta hän ei tiennyt mitään. Miehet lähtevät selvittämään isänsä vaiherikasta elämää aina Lieksasta Australian peräkylille ja löytävät matkan varrelta sisaruksia vaikka muille jakaa. Huumorilla ryyditetystä kirjasta jäi jäljelle ihanan naiivi varmuus maailman hyvyydestä ja suvaitsevaisuuden helppoudesta. Loistavaa hyvän mielen mielen luettavaa. 


Lukulistalla on vielä muutama opus. Kunhan saan tämänhetkisen maailmanhistoriapläjäyksen eli Jared Diamondin Guns, Germs and Steel -kirjan luettua, on odottamassa vielä niin ikään siskon lainaama Capital sekä ruoantuotannon kestämättömyyttä käsittelevä saksalainen Harte Kost. Todennäköisestihän ne jää  kyllä lukematta, kun koulun alettua keskittymiskykyä riittää korkeintaan hömppäkirjoille.

Mitä te olette viime aikoina lukeneet?

Kahvihifistelyn ABC

torstai 24. elokuuta 2017

Kahvihifistely ja pienpanimojen IPA-oluet kuuluvat hipsterin arkeen kuin cousteau-pipo päähän. IPAa  en ole koskaan ymmärtänyt (rajansa sillä humaloinnilla saakeli), mutta vastineeksi olen tehnyt parhaani kahvin suhteen. 

Kaikki alkoi vaihtovuonna Mainzissa. Asuntolan kahvinkeitin oli mitä oli, joten ostin pienen ja kätevän presson. Pian löysin Mainzista symppiksen Müllerin kahvipaahtimon ja huomasin, että pressolla ja vastikään paahdetuilla pavuilla lopputuloksena oli niin hyvää sumppia, ettei siihen raaskinut edes maitoa kaataa. Heräsi kysymys, miksi olen juonut niin monta vuotta elämästäni suoraan sanottuna pahaa kahvia ja usein myös maksanut siitä, kun oikeasti hyvänmakuistakin on saatavilla. Sittemmin olen panostanut kahvinkeittoon milloin enemmän, milloin vähemmän. Baristatasosta olen vielä kaukana ("Mitä sanot, onko parempi keittää kahvi 88- vai 92-asteiseen veteen?") mutta jotain teen oikein, koska aamukahvihetkeni ovat päivieni kohokohtia.

Miten kahvilla sitten hifistellään? Pääasiassa homma toimii kuten viini-intoilu: sitä juodaan. Makuaisti kehittyy samalla nopeasti tunnistamaan eri makuja. Koska aihe on rakas, päätin jakaa teille rajallista asiantuntemustani vielä hieman yksityiskohtaisemmin. Siispä voilà, tästä postauksesta voit lukea (lähes) kaiken, mitä aloittelevan kahvihifistelijän kuuluu tietää!


Kahvi = papu

Mikä sitten on hyvää kahvia? Se on pitkälti makukysymys, sillä kahveissa on hämmentävän laaja makumaailma. Eräs berliiniläinen barista kertoi taannoin, että kahvissa on enemmän eri aromeja kuin viineissä. Tiedä häntä, mutta paljon niitä ainakin on. Kaiken a ja o on tietenkin kahvipapu. Keskinkertaisista pavuista ei saa bulkkikahvia parempaa tekemälläkään. Helpoin tapa parantaa kahvielämystä onkin yksinkertaisesti ostaa laadukasta kahvia. Valitettavasti laatu myös maksaa, joten Juhlamokan hinnalla ei hyvää kahvia saa.

Kahvin makuprofiili riippuu pitkälti siitä, millä alueella pavut kasvavat, aivan kuten viineissäkin. Lähtökohtaisesti Etelä-Amerikasta tulevista kahvipavuista saadaan pähkinäisiä ja suklaisia makuvivahteita ja täyteläistä suutuntumaa. Sen vastakohtana itä-afrikkalaisista pavuista tehty kahvi on yleensä kevyempää ja marjaisemman makuista – äärimmillään se muistuttaa melkein enemmän teetä kuin kahvia. Siihen loppuu minun papusivistykseni, ja aasialaisista kahveista en osaakaan sanoa sitäkään vähää.

Kahvin makuun vaikuttaa kasvumaan lisäksi sata muutakin asiaa. Paahtoaste on tietysti ilmeinen, mutta kunnon hifistelijät pohtivat myös raakapavun prosessointia: Onko papu pesty, kuivattu auringossa vai siltä väliltä? Minulle ja makuaistilleni tällä ei ole mitään väliä, joten ei tästä sen enempää. 


Kahvinkeitto ≈ välineurheilu

Halutessaan kaikesta saa välineurheilua, niin myös kahvinkeitosta. Kahvihifistelyssä plussaa on, ettei välineisiin tarvitse kuitenkaan välttämättä upottaa satoja euroja. (Joskin on aivan mahdollista, espressokoneista haaveilevilla vilkkuvat tonnit silmissä.) Kahvittelun saa uudelle asteelle jo pelkällä kahvimyllylläkin. Vastajauhetuista kahvinpuruista lähtee aivan eri tavalla makua kuin kuukausia sitten vakuumiin pakatuista puruista, jotka ovat lojuneet viikkokaupalla avattuna kaapissa. Käsikäyttöinen mylly ei ole edes mikään mainittava investointi, vaan hyviä saa jo muutamalla kympillä.

Kahvi maistuu tietenkin erilaiselta riippuen siitä, millä kojeella sen tekee. Espresson ja Moccamasterin eron ymmärtää paatunein kahvinvälttelijäkin. Kahvihifistelijältä voi löytyä myös muita kahvivekottimia, joilla kaikilla saadaan lopputulokseksi eri makuja. Itse esimerkiksi pidän tavallista kahvinkeitintä enemmän pressokahvista. Pressossa kahvinpurut uuttuvat vedessä kauemmin, jolloin kahviin irtoaa enemmän rasvoja ja maku on täyteläisempi. Ero on oikeasti huomattava.


Presson kaveriksi hankin pari vuotta sitten muovisylinterin näköisen Aeropressin. Sillä voi kikkailla uuttoprosessin ja jauhatuksen kanssa loputtomiin – itse en yleensä jaksa – mutta lähtökohtaisesti sanoisin Aeropress-kahvin olevan täyteläisyytensä puolesta jotain perussuodatinkahvin ja presson väliltä. Eräs hampurilainen barista tiesi myös valistaa, että Aeropressissä kahvin puristaminen paineella filtterin läpi korostaa myös kahvin hedelmäisempiä aromeja. 

Sitten on tietenkin vielä ties mitä perkolaattoria, mutteripannua ja Chemexiä. Vekottimien lukemattomasta määrästä ei tarvitse kuitenkaan hämääntyä, sillä loppupeleissä hyvän kahvin keittäminen on simppeliä, oli laite mikä tahansa. Siihen tarvitaan puruja ja vettä, avot!


Kahvi > osiensa summa

Kaikenlainen hifistely parantaa elämänlaatua, sanoo siskoni. Allekirjoitan väitteen täysin. Juon päivittäin 1-3 kertaa kahvia, joten miksi tyytyisin sumppiin, joka ei maistu hyvältä? Kahvikupposen väkertämiseen menee pari minuuttia kauemmin, mutta vastineeksi pysähdyn näiden kahvihetkien ääreen ihan eri tavalla. Se on arjen luksusta vailla vertaa.

Boheemiuden ytimessä

tiistai 15. elokuuta 2017

Jos Hampurissa jokin asia on mennyt putkeen, on se kohdalleni osuneet majapaikat. Kuten aiemmin hehkutin, olin onnesta soikeana kesäkuun kimppakämpästä. Alivuokrasopimus oli kuitenkin vain kuukaudelle, joten heinäkuun alussa vaihdoin asuntoa Hampurin-kesän loppuajaksi. Olin aika varma, ettei vaihtamalla parane, ja päätin suhtautua filosofisella tyyneydellä uuden kämpän lohkeilevaan maaliin, falskaaviin ikkunoihin ja olemattomaan eristykseen.

Filosofinen tyyneys osoittautui lopulta turhaksi, sillä olen hiljalleen rakastunut väliaikaiseen kotiini, kaikesta huolimatta. Asuntovanhuksemme ei ole tainnut peruskorjausta nähdä koko pitkän elämänsä aikana. Ikkunat ovat alkuperäisessä kunnossa ja keittiön katto kertoo omiaan siitä, kuinka yläkerran naapurilta petti vesieristeet. Koleina päivinä kosteus tunkee sisään, enkä halua edes ajatella lämmönhukkaa talvikuukausina. Mitä kodin viboihin tulee, kauhistelin aluksi, mihin hippikommuuniin olenkaan täällä päätynyt.


Vaan kuinkas kävikään. Luulen, että tulen Hampurista kaipaamaan eniten juuri tätä asuntoa. Omistusasunnoksi en tätä kyllä ottaisi, mutta en ole ikinä asunut yhtä charmikkaassa talossa. Kodillamme on ihan oma persoonansa. Keittiössä koko ikkunan peittävät köynnökset saavat unohtamaan, että ollaan sisätiloissa. Siinä ikkunalaudalla kelpaa siemailla kahvit ja ihailla vihreyttä.  Puulattiat, elämää nähneet pinnat ja eripariastiat saavat aikaan erinomaisen zen-olotilan. Viikonloppuina en malttaisi lähteä kotoa kaupungillekaan. ja ehdottomia lempihetkiäni ovatkin venyneet viikonloppuaamiaiset, joita voisin jatkaa tuntikaupalla. Kämppikseni taas ovat huomaavaisia herrasmiehiä, ja koko talon väki tuntuu olevan kavereita. Talon ulkorappuset ovat kadun suosituin hengailupaikka.

Täällä muistuu mieleen, ettei kaiken tarvitse olla aina uutta, vaan luovalla otteella lopputulos voi olla paljon kotoisampi ja mielenkiintoisempi. Kämppikseni ovat taiteellisella silmällä varustettuja käteviä isäntiä, jotka ovat jättäneet kädenjälkensä ympäri taloa. Hyviä kädenjälkiä ne ovatkin: lukulamppuni on vanha teatterin spottivalo, skeittilaudoista on saatu käteviä hyllyjä ja Vans-tennari ajaa ihan hyvin asiansa suojaruukkuna. Ikeaa saati design-huonekaluja ei meillä näy, mutta valoisia aamuja, keittiöstä raikuvaa hyvää musiikkia ja rentoa elämänasennetta sitäkin enemmän. 

Niinhän siinä sitten kävi, etten ole varmaan koskaan rakastanut majapaikkaani yhtä paljon kuin tätä boheemia talovanhusta. Olkoonkin että talvella taidan olla ihan tyytyväinen tamperelaisten asuntojen eristyksiin ja lämmitysjärjestelmiin.


10+1 kysymystä (osa-aikaiselle) ulkosuomalaiselle

lauantai 5. elokuuta 2017
Puolivälissä-blogin Päivi heitti minulle jo jonkin aikaa sitten blogihaasteena kysymyksiä ulkosuomalaisuudesta, joten on korkea aika ryhtyä tuumasta toimeen. Vain väliaikaisesti ulkomailla asuvana taidan olla rajatapaus, mutta koska tällaiset haasteet ovat aina hauskoja, viis veisaan tarkemmista ulkosuomalaismääritelmistä ja tartun haasteeseen silti. Kiitos Päivi!

Ulkosuomalaisuudesta puhuttaessa mietin Saksaa pohjaten nykyiseen sijaintiini Hampurissa ja Mainzissa vietettyyn vaihtovuoteen, mutta puoli vuotta Wienissä on vaikuttanut merkittävästi hinkuuni palata aina uudestaan germaanimaihin. Viime vuonna ulkomailla asumisesta kertyi lisää kokemusta, kun vietin kesän harjoittelussa Sveitsissä


1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Saksa on suurempi kuin Suomi. Kokoero ei ole itseisarvo, mutta tänne mahtuu enemmän ihmisiä, ajatustapoja ja tilaa olla oma itsensä. Joskus tuntuu, että Saksassa minulla on enemmän vaihtoehtoja omanlaisen paikan löytämiseen. Hieman turhamaisestikin ajatellen minussa on täällä ulkomaalaisena myös jotain erilaista kuin muissa, kun taas Suomessa tunnen silloin tällöin hukkuvani massaan.

Toisekseen vaikka pelkkä materia ei teekään ihmistä onnelliseksi, Suomea parempi ostovoima nostaa elintasoani täällä. Ostan täällä enemmän ja monipuolisemmin luomua sekä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, koska niitä on tarjolla ja ne ovat halvempia. Leikin hipsteriä ostamalla kotiin Fritz-kolaa ja käyn enemmän kahviloissa ja viinibaareissa. Arjen ulkoiset puitteet vastaavat täällä enemmän sitä, minkälaisesta elämäntyylistä haaveilen. 

Ehdoton plussa on myös ilmasto. Ei ole täällä marraskuun räntäsateita tai kesäkuun +10 astetta. Sateinen Pohjois-Saksa on toki asia erikseen, mutta varsinkin etelämmässä kesä kestää helposti pari kuukautta kauemmin ja elämä siirtyy enemmän ulkoilmaan. 


2. Entä ikävintä?

Mietin tätä tosi pitkään, mutten keksinyt mitään, mikä Saksassa itsessään ärsyttäisi. Käteisellä maksaminen? Siihen tottuu nopeasti. Naurettavat nettikiintiöt puhelinliittymissä? Käytän täällä suomalaista, ei haittaa. Perinteinen saksalainen besserwisser-miestyyppi, joka tietää kaikesta kaiken eikä ujostele kertoa sitä? Pidemmän päälle väsyttävää seuraa mutta pienissä määrin varsin huvittava tapaus.

En ole tainnut koskaan asua täällä tarpeeksi kauan väsyäkseni saksalaisen kulttuurin piirteisiin. Ikävintä on pikemminkin se, etten pääse kunnolla kotiutumaan oikein mihinkään maahan vaihtaessani jatkuvasti maisemaa. Saksassa tämä näkyy siinä, että olen usein pihalla: keskusteluissa, etiketin mukaisessa puhuttelussa, puheenaiheissa. Kaikissa vuorovaikutustilanteissa joutuu näkemään enemmän vaivaa ja ajoittainen ulkopuolisuuden tunne on vain hyväksyttävä. 


3.  Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi, mihin menisit?

Portugaliin! Olen haaveillut Portugaliin matkustamisesta jo vuosia, mutta se ei ole ikinä osunut matkan varrelle. Olisi ihana kierrellä Lissabonissa, Portossa ja rannikolla pari viikkoa ja tutustua maahan kaikessa rauhassa. Viime aikoina olen haaveillut myös alppilomasta Itävallassa. Wienissä ollessa on Itävallan vuoristoiset länsiosat jäivät olemattomalle huomiolle. Parissa viikossa ehtisi nähdä pari isompaakin kaupunkia ja eritoten käydä reippailemassa alppimaisemissa. 

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Sinne Itävaltaan tietty! Tosin tällä kertaa kohteena ei olisi sama armas Wien vaan maan länsiosat, joissa en ole ikinä käynyt, joten tätä ei ehkä lasketa. Puola on toinen maa, jossa olisi mielenkiintoista käydä uudestaan. Etenkin Varsovasta jäi sellainen olo, että kaupunkiin pitäisi päästä tutustumaan ajan kanssa.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat ulkomailla?

En ikinä Suomessa himoitse salmiakkia, mutta germaanimaissa sitä tekee aina mieli juuri siksi, ettei sitä saa. Hampurin lakua ja salmiakkia notkuvat karkkihyllyt ovat tässä tosin poikkeus, joten tällä haavaa ei ole tarvinnut sitä ikävöidä. Uunituoretta ruislimppua kaipaan joskus, mutta saksalainen leipä on kyllä niin hyvää, että ikävä iskee aika harvoin. Saksassa haaveilen aina marjastamisesta ja sienestämisestä, vaikken sitä Suomessa ikinä tee – lähinnä siksi, että olen aina parhaimmat marja- ja sienikaudet ulkomailla. 


6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Heti syyskuussa, kääk! Kokonaan toinen kysymys onkin, muutanko koskaan pysyvästi ulkomaille. Hinku on välillä kova, ja joskus taas Suomi tuntuu ihan hyvältä paikalta rakentaa koti. Kaukana horisontissa häämöttää valmistuminen yliopistosta, ja saa nähdä, minne tie sen jälkeen vie. 

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Karnevaalikulttuuri on jäänyt elävästi mieleen, sillä entinen vaihtokaupunkini Mainz on yksi Saksan suurimmista karnevaalikaupungeista. Tampereen kokoiseen kaupunkiin pakkautuu karnevaaliaikaan parhaimmillaan yli miljoona ihmistä, kaikki naamioasuissa ja juhlatunnelmassa. Samaan katujuhlaan mahtuu lapsiperheitä, poliittinen satiiri ja ensihumalaansa juovia teinejä. 

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Edestakaisin muuttaminen. Viimeisen 4 vuoden aikana pisin aikana yhdessä maassa putkeen on ollut 11 kuukautta. Siinä ajassa en ehdi asettua ulkomaille mutta Tampereellakin olen koko ajan lähtökuopissa. Välitilassa eläminen on ollut jännittävääkin: kun ei ole sitonut itseään tiettyyn paikkaan, ovat kaikki ovet auki. Pidemmän päälle siirtolaiselämä alkaa kuitenkin väsyttää, ja olen huomannut viime aikoina kaipaavani jotain kiintopistettä, jonne voisin rakentaa kodin ja pysyä siellä edes muutamia vuosia. 


9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Totta puhuen olen varsin nirso näissä maa-asioissa. Suomen ja Saksan lisäksi voisin hyvinkin harkita Itävaltaa, mutta muita asuinmaita en ole tainnut koskaan tosissani edes miettiä. En kaipaa elämääni suuria kulttuurisokkeja tai totutusta poikkeavaa elämäntyyliä, ja germaanimaihin kotoutuminen on suomalaiselle varsin helppoa. Myös kieli rajoittaa vaihtoehtoja. Uuteen kotimaahan on huomattavasti vaivalloisempaa päästä sisään, jos ei puhu kieltä, ja toisaalta kieltenopiskelijana tiedän varsin hyvin, kuinka paljon aikaa ja energiaa vie oppia uusi kieli alkeista C1-C2-tasolle. Saksa on kiinnostaunt kielenä ja kulttuurina niin paljon, että olen nähnyt sen vaivan mielelläni, mutta en halua aloittaa kaikkea alusta, jos ei ole pakko. 

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

En osaa ajatella mitään tiettyä käänteentekevää hetkeä viime vuodelta, mutta mieleen on jäänyt Sveitsissä vietetyn kesän kepeys. Kerrankin jätin stressaamisen tein sen sijaan juuri sitä, mitä mieleen tuli: nautin kesähelteistä, join paljon viiniä, rakastuin vuoristomaisemiin, kävin joenrannassa lukemassa enkä murehtinut tulevasta tippaakaan. Se kesä tuntui hyvällä tavalla loputtomalta.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne? 

Ennen kotiinpaluuta luvassa on vielä visiitti siskon luo Etelä-Saksaan. Varsinaisia ulkomaanreissuja ei Saksasta palattuani taida olla luvassa ennen ensi vuotta, ellen sitten keksi spontaanisti jotain opiskelijabudjettiin sopivaa kohdetta. Olisi hauskaa reissata pitkästä aikaa kotimaassakin, mutta Suomen loppusyksy ei välttämättä kannusta kotimaanmatkailuun. 


Haaste kiertänyt jo niin monen ulkosuomalaisen blogissa, että laitan sen avoimena eteenpäin. Sinä ulkosuomalainen bloggaaja (kuten allekirjoittaneesta huomaa, on määritelmä varsin väljä), joka et ole vielä tähän tarttunut, anna palaa!

Säännöt Liebster Awardin vastaanottamiseen: 

  • Kirjoita postaus palkinnon saamisesta ja julkaise se blogissasi
  • Kiitä henkilöä, joka nimitti blogisi ja linkkaa hänen bloginsa postauksessasi
  • Lisää blogiisi Liebster Awardin logo osoitukseksi palkinnosta
  • Lisää postaukseen myös palkinnon säännöt
  • Vastaa palkinnon antajan esittämiin kysymyksiin
  • Nimitä 5-11 uutta blogia
  • Keksi kysymykset bloggaajille, jotka nimität
  • Ilmoita nimityksestä valitsemillesi bloggaajille ja linkkaa oma postauksesi heille
  • Linkkaa Liebster Award -postauksesi myös sinut nimittäneen blogin postaukseen

8+1 erilaista vinkkiä Amsterdamiin

tiistai 1. elokuuta 2017
Amsterdam on niitä kaupunkeja, joissa olen aina halunnut käydä. Kanaalit tarkoittavat paljon vettä, ja kaupunki, jossa on paljon vesielementtejä ei ole koskaan huono asia (paitsi kun se tulee monsuunin muodossa taivaalta). Hollanti on kiinnostanut myös maana. Sehän on vähän niin kuin Saksa, paitsi että ihmiset ovat vielä rennompia, tekevät hyvää juustoa ja puhuvat rumaa mutta hassua kieltä. Tällä kertaa onni tuli Eurooppaa kiertävän ystävän muodossa, joka ehdotti viikonlopputreffejä Amsterdamiin. No mikä jottei, sanoin minä, täällä Hampurissahan olen jo melkein huudeilla. 

Olimme saaneet kasan loistavia vinkkejä viikonloppureissuamme varten. Perinteisestihän siinä kuitenkin kävi, eli seurasimme pitkälti intuitiotamme kykenemättä sen suurempiin suunnitelmiin. Lisäksi matkaseurani on minuakin allergisempi turistikeskittymille, joten muun muassa kulttuuriosuudeksi kaavailtu Banksyn näyttely jäi näkemättä tuskastuttavan pitkän jonon vuoksi. Sen sijaan kävelimme viikonlopun aikana lähemmäs 50 kilometriä, lepäsimme säännöllisin väliajoin kahvilla tai viinilasillisilla ja kolusimme lukemattomat design- ja vintage-vaatekaupat. 

Turistiviikonlopun kunniaksi listasin perehtymättömän matkailijan vinkit, joilla viikonlopun Amsterdamissa saa todistetusti hyvin kulumaan. Olkaa hyvät:


Seuraa pyöräilijöitä mutta älä jää alle. Amsterdamia väitetään pyöräilijöiden paratiisiksi, eikä syyttä: ne ovat vallanneet koko kaupungin. Pyöräliikenteen häkellyttävän määrän lisäksi sen laatu hämmensi. Kolmen päivän aikana näkemämme läheltä piti –tilanteet takasivat meille pysyvästi taivaita hipovat sykkeet, kun taas itsetuhoiset pyöräilijät eivät olleet melkein-kolareista moksiskaan. Todennäköisyyksiä uhmaten emme kaikesta huolimatta todistaneet yhtäkään kolaria saati jääneet itse pyörän alle. 

Hämmenny hollannin kielestä. Onko se englantia? Tanskaa? Ärrävikaista saksaa? Kurkkuvika? Kaunista kuunneltavaa hollanti ei ole, mutta ainakin saksanörtistä on hauskaa kuunnella tuttuja sanoja käsittämättömällä nuotilla.

Ole ruokakauppaturisti. Ruokakauppojen tutkiminen on mielenkiintoisimpia ajanvietteitä ulkomailla. Hollannissa huomion kiinnittivät leivän päälle levitettävät strösselit (kenen idea tämä on?), kunnioitettavat juustovalikoimat sekä eriväristen ja -kokoisten smoothiepullojen rivistöt. Hyväksyimme ilolla karkkihyllyn lakuvalikoiman ja paheksuimme hollantilaisten fiksaatiota pilata täysin hyvät sämpylänsä rusinoilla.

Majoitu kuin amsterdamilainen. Amsterdamin haastava asuntotilanne veneasuntoineen lienee tuttua kauraa. Pääsimme kokemaan asumisratkaisun luovuuden itsekin. Vuokrasimme viikonlopuksi kivasta Oud-Westin kaupunginosasta yksiön, joka paljastui jäätelökioskin takahuoneeksi. Kirjaimellisesti. Asuntoon kuljettiin kioskin läpi ja suihku oltiin askarreltu komeroon. Mikäs siinä. 


Kierrä vintage-putiikeissa. Amsterdamista löytyi vintagea, second hand-kauppaa ja trendikkäitä vaateputiikkeja joka lähtöön. Kunnioitettavin keskittymä löytyi keskustan tuntumasta de 9 straatjes eli the 9 streets -korttelista, mutta kaikkea kivaa löytyi myös mm. Jordaanin ja Oud-Westin kaupunginosista. 

Tutustu de 9 straatjesiin illalla uudestaan. Päivisin design-putiikit ja kahvilat vetävät 9 kadun keskittymän täyteen ihmisiä, mutta iltaisin korttelin rauhallisempi tunnelma vie mennessään. Isojen kanaalien väliin jäävä naapurusto on Amsterdamia kauneimmillaan. Janon yllättäessä iltaa voi siirtyä viettämään drinkkien äärelle ihanassa Brix-kahvilassa.

Vietä iltaa De Pijp-kaupunginosassa. Kuuleman mukaan Amsterdamin trendikkäin kahvila- ja baarikeskittymä, eikä valinnanvarasta ainakaan ollut pulaa. 

Syö vegaanien pyhiinvaelluskohteessa Vegan Junk Food Barissa. Tämän paikan mättöruokaa on hehkutettu ilmeisesti noin jokaisessa sosiaalisen median vegaanikanavassa. Paikka sulkee ikävä kyllä jo klo 22, vaikka sapuska olisi omiaan pitkän baari-illan päätteeksi.



Istu tuntikaupalla puistossa ja anna koirien tuoda iloa elämääsi. Sunnuntaina päädyimme spontaanille piknikille Museumsplein-viheralueelle keskelle Amsterdamia. Parin tunnin aikana näimme lukuisia turistikuvia, hääkuvauksen, jalkapallotreenit ja, mikä parasta, monta onnellista koirakohtaamista. Sydämemme vei erityisesti kaksi hönöä pentua, jotka kokoerostaan huolimatta löysivät toisistaan sielunkumppanit.